Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders.
Matti Kurikka
Ensimmäisen kerran julkaissut
Gummerus 1884.
Suomalaisen teatterin nerokkaalle johtajalle, tohtori KAARLOBERGBOMille syvän kiitollisuuden osoitteeksi
Kunnioituksella
Tekijä
Kosmin, aatelismies.Ivan Petrovitsch, vouti.Roponen, varakas talonpoika. }Juhana, } hänen lapsensa. }Anni, } }Andrei, hänen kasvattinsa. }Juvakka, } }Huttunen, } talonpoikia. } Kosminin alustalaisia.Kipuna, } }Susi, } }Matti, Juvakan poika. }Liisa, Kosminin palvelustyttö. }Mari, Roposen sisar. }Pekko. }Audotja.Wasjka, } kasakoita.Mischka, }Sotaväkeä, kansaa.
Tapahtuu Inkerissä v. 1861.
Ensimmäinen näytös.
(Tupa, jossa peräseinän keskellä on ovi, oikealla kiuas, jonka suu onovelle päin; sen vieressä lesankka ja lesankan päässä kiukaan kulmassakaappi; vasemmalla suuri pöytä, jonka ympärillä jakkaroita; pitkinseiniä lavitsat ja laen rajassa parvet).
(Pöydän ympärillä istuu tyttöjä ompelemassa mikä mitäkin. Poikia istuulavitsoilla pitkin seiniä tupakkaa polteskellen. Kiukaalla makaa yksipojista, ja Mari istuu lesankan vieressä kehräten. Pienet pojat vetävätväkikarttua lattialla).
Matti. Mitä te, nulikat, täällä teette? Menkää tuonne turullekuperkeikkaa lyömään!
Poika. Todellakin! Lähtekäämme ajelisille!
Pojat. Niin, lähdetään.
Poika. Minä luen arpaa. (Lukee puoleksi ääneen).
Yykel, taakel, tammenlikka,
Viikel, vaakel, vammenkoukku,
Koukku metsähän kolahti,
Jäsähti jänistä päähän;
Mäne metsän kenkkeriks'.
(Se, jonka kohdalle sana »mäne» tulee, pääsee arvanlyönnistä pois,kunnes kahdesta viimeisestä toinen jää ajelijaksi).
Liisa. (Sillä välin). Nyt, tytöt, työnne pois! Jo on aika käydäleikkimään.
Mari. Mitä vielä. Sitä vartenko luulette minun antaneen luvan täälläpitää illanistujaisia, että heti illan suussa mellastamaan rupeaisitte?
Matti. Mutta jos Roponen pian tulee kotiin, niin emme saa leikkiälaisinkaan.
Andrei. Ei hän kotiin tule ennenkuin puoliyön aikaan. Antaa tyttöjenvielä ommella. (Pojat juoksevat ulos).
Matti. Niin, no ommelkoot sitten. Mutta näin ei tässä istumaan ruveta.Laulakaa, tytöt!
Liisa. Kellä tässä on aikaa laulamaan?
Matti. Sinulla justiin! No, aiota pian tahi … tahdotko pamppua?(Ottaa pyyheliinan kaapin kulmasta ja rupeaa sitä punomaan).
Liisa. Sinä olet aina sen pamppusi kanssa. No, mitä minä laulan?
Matti. Laula mitä tahansa, kunhan vaan alkaa kuulua.
Liisa. No, tahdotteko kuulla laulun, jonka lapsena opin paimenelta?