Produced by Jarmo Lehtovaara and Tapio Riikonen

NATHAN VIISAS

Viisinäytöksinen näytelmäruno

Kirj.

GOTTHOLD EPHRAIM LESSING

SUOMENNOSTYÖ ON SUORITETTU"SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN EDISTÄMISRAHASTON" VAROILLA.

Suomentanut

J. SILJO

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1919.

Introite, nam et heic Dii sunt
Apud Gellium.

(Astukaa sisään, sillä täälläkin asuu jumalia!
Gelliuksen lause.)

HENKILÖT:

SALADIN, sulttaani.
SITTAH, hänen sisarensa.
NATHAN, rikas jerusalemilainen juutalainen.
RECHA, hänen ottotyttärensä.
DAJA, kristitty nainen, mutta juutalaisen talossa Rechan seuralaisena.
Nuori RISTIRITARI.
DERVISHI.
Jerusalemin PATRIARKKA.
MUNKKI.
EMIIRI sekä muutamia Saladinin MAMELUKKEJA.

Tapahtuu Jerusalemissa.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

ENSIMÄINEN KOHTAUS.

Näyttämö: Nathanin talon eteinen.
NATHAN, saapuen matkalta. DAJA, tullen häntä vastaan.

DAJA.Hän on se! Nathan! Kiitos Jumalan,palaattepahan vihdoinkin!

NATHAN.Niin, Daja,Jumalan kiitos! Mutta miksi 'vihdoin'?Ma aioinko siis ennen palata?Tai voinko palata? On Babyloniintäält' yli parisataa penikulmaa,jos pakko oikeaan ja vasempaanon tieltään poiketa, kuin oli mun.Ja velkain periminen työlääksikinvoi käydä, aikaa vie — ei suoriudusiit' aivan kättä kääntäen.

DAJA. Voi Nathan,kuin kurja, kurja teist' ois voinutkaansill'aikaa tulla täällä! Talonne…

NATHAN.Niin, kuulin jo: se paloi. Taivas suokoon,ett' olen saanut kuulla kaikki jo!

DAJA.
Ja oli palaa perustusta myöten.

NATHAN.Me silloin, Daja, uuden, mukavammanoisimme rakentaneet.

DAJA.
Niinpä kyllä! —
Vaan palossa hiuskarvan varass' oli
myös Rechan henki.

NATHAN.
Mitä? Rechan henki?
Mun rakkaani? — En ole kuullutkaan. —
No, talokin ois saanut mennä silloin. —
Hiuskarvan varass'! — Oh, hän onkin varmaan,
hän onkin palanut! — Se tunnusta!
Kaikk' ilmaise! — Mua älä kiduta,
vaan surmaa! — Hän on kuollut siis.

DAJA. Jos oishän kuollut, kuulisitteko sen multa?

NATHAN.Miks säikytit siis mua? — Rechani,oi Recha!

DAJA.
Teidän, — teidän Rechanne?

NATHAN.Mun oisko joskus luovuttava häntäomaksi lapsekseni sanomasta!

DAJA.Teill' onko yhtä hyvä oikeusmyös kaikkeen muuhun, mitä omistatte?

NATHAN.Mihinkään parempaan ei oikeutta!Minulle onni, luonto kaiken muunon lahjoittanut. Vain tään omaisuudenoon itse ansainnut.

DAJA. Kuin kalliisti,oi Nathan, saankaan maksaa hyvyytenne!Jos hyvyys, tuolla mielin harjoitettu,hyvyyttä onkaan!

NATHAN.
Tuolla mielin? Millä?

DAJA.
Mun omatuntoni…

NATHAN. Suo, Daja, ensinmun kert

...