Ensimmäisen kerran julkaissut
Kustannusosakeyhtiö Otava 1922.

 

 

 

Kerran, niin kertoo perimätieto, kun Runebergin kodissa Porvoossa erääthänen läheisimmät ystävänsä laskivat leikkiä hänen monistarakastumisistaan ja »niistä erilaisista asteista, joita hän itsekullekinoli kustantanut», improvisoi runoilija, hetkisen kuunneltuaan, tämänusein lainatun säkeistön:

Älskat har jag många, många, än en ful och än en skön, Unga, gamla, korta, långa, vilken blev väl sen min lön. Tvenne feta, resten skrikor: en Augusta, en Sofi, Två Marior, två Fredrikor och en Emili.

Kotona puhuttiin näistä rakastumisista hyvin vapaasti, sekä niidenkestäessä että jälkeenpäin, ja Runebergin oma leikillisen avomielinentapa käsitellä niitä taittoi kärjen toisten pahoilta ajatuksilta. RouvaRuneberg sanookin, kun hän muistelmissaan koskettelee tätä, että»ylipäätään hänen puoleltaan tämä lemmiskely ei useinkaan ollut niinvakavasti tarkoitettua, vaikkakin ihmiset siitä hieman hälisivät javaikkakin ne, jotka olivat sen esineinä, olivat välistä kylliksilapsellisia tunteakseen itsensä niin imarrelluiksi hänenhuomaavaisuudestaan, että he pitivät pientä mielikuvaleikkiä suurenaintohimona». (Helena Westermarck: Fredrika Runeberg, s. 71.) Tämäkäsitys on tullut määrääväksi, ja epäilemättä se on pääasiassa oikea,huolimatta siitä, että sen on vakiinnuttanut henkilö, joka voi näyttäävähimmin puolueettomalta, runoilijan oma vaimo. Kenties yhtyneenäjonkinlaiseen vastenmielisyyteen kuvitella mitään muuta tämä selittääsen, että Runebergin elämäkerran kirjoittaja, J. E. Strömborg, jokamuuten niin huolellisesti ja melkeinpä päivä päivältä kuvaa runoilijanelämän pienimmätkin tapahtumat, ei näille episodeille anna teoksessaanmitään merkitsevää sijaa. Kun kirjallisuushistorioitsijatkaan eivät olekiinnittäneet erikoisempaa huomiota runoilijan elämäkerran eroottiseenpuoleen, on äsken mainittu vakiintunut traditsio, siihen varmaan ollutosaltaan syynä, kun vielä lisäksi on ollut puute luotettavastaaineistosta. Mutta tärkeintä on kuitenkin tässä ollut, että kokoRunebergin tuotannossa, lukuunottamatta varhaisromanttistanuoruusrunoelmaa Svartsjukans nätter, kihlausrunoja Friggalle jaenintään paria muuta, ei huomaa mitään vaikutelmia näistä elämyksistä.Ne jäljet, joita Goethen »flammat», – käyttääksemme tuota Runeberginpiireissä suosittua epämiellyttävää sanaa – jättivät hänen runouteensa,eivät tosin ole erityisemmin monet eivätkä syvät; mutta on sielläkuitenkin Lida-runot rouva von Steinille ja Suleika-laulut Marianne vonWillemerille, ja jotakin sen tapaista saa turhaan etsiä Runebergilla.Tämähän näyttää antavan hänen runoilijaluonteensa kuvaajille tarpeeksisyytä sivuuttaa hänen mielenkiintonsa noihin »moniin, moniin». Se ei olemitenkään vaikuttanut hänen runoilijapersoonallisuutensa muodostumiseen,ja sen sisin olemus on jälkimaailmalle jäänyt hämäräksi.

»Ylipäätään ei useinkaan niin vakavasti tarkoitettua», sanoo rouvaRuneberg hänen suhteestaan mielitiettyih

BU KİTABI OKUMAK İÇİN ÜYE OLUN VEYA GİRİŞ YAPIN!

Sitemize Üyelik ÜCRETSİZDİR!