Produced by Juha Kiuru
Novelleja
Kirj.
Suom. Hilja Nuormaa
Hämeenlinna,Arvi A. Karisto,1910.
O. Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
1. Kolme kohtausta. 2. Kasvot vasten kasvoja. 3. "Hyppy". 4. Ilman vastuuta. 5. Lähtö. 6. Lautamies Rosbergin Tukholman matka.
Mukana julkaistavan novellikokoelman ohella mainittakoon muudan sananäiden kertomuksien tekijästä.
Ernst Didring on ammatiltaan rautatien virkamies, ja hänenjokapäiväisenä työnään on numeroiden, tariffien ja ratapituuksienlaskeminen rautatien konttorihuoneistossa. Mutta tämän hengettömäntyön ammattimies on yksin ajoin nykyisen nuoren Ruotsin kaikkeinhuomatuimpia ja etevimpiä kirjailijoita ja Ruotsin sivistyksellisennuorisoliikkeen johtaja.
Didring on kirjoittanut useita novellikokoelmia, joissa kaikissaesitystä leimaa terävä yhteiskuntakritiikki, ihanteellinen uskohyvään ja oikeaan, kaunis kieli ja mukaansatempaava kertomistapa.Hänen näytelmistänsä on viimeksi "Örnarne" tänä keväänä saanutTukholmassa osakseen erinomaisen menestyksen, ja on sikäläinenarvostelu maininnut Didringia Ruotsin uudeksi Strindbergiksi.
Tässä kokoelmassa suomeksi julkaistut novellit ovat Didringin
"Trälar" (Orjia) nimisestä teoksesta.
Turussa, toukokuulla 1910.
Suomentaja.
Ensikerran kun hänet näin, istui hän mallina eräässä atelierissä,jonka ilmaa minulla oli tapanani huonontaa tupakan sauhulla.
Italialaisen posetiivinsoittajan mustanpuhuva jälkeläinen
Lasitehtaankadulta oli valmiiksi maalattu edestä ja takaa ja sivulta.
Hänen sijaansa oli saatu hoidokas Sabbatsbergistä.
Istuessaan siinä näytti hän oppilaitaan opettavalta apostolilta.Ensimäinen vaikutus hänestä oli tukkaa, paljon tukkaa, aivanjäänharmaata, pitkää ja vanuksista. Päälaelta valui se sekaisinasäikeinä alas ja yhtyi pitkään aaltoilevaan partaan, joka muistuttivanhan kuusen naavaa. Otsa oli matala, kurttuinen kuin maatunutviikuna, nenä leveä ja nuuskainen, suupielet rypyssä ja silmät —niin, silmät olivat apostolin, täynnä suurta rohkeutta, luottamustaja mielikuvitusta ja kärsimystä.
Hän puhui syvällä, rosoisella, hiukan jäätyneellä äänellä.
Atelierin valossa näyttivät hänen kasvonsa päivällä kylmiltä,kalpeankeltaisilta, kuin ensimäiset sitruunat, mutta varjossalämpimiltä, tumman vihertäviltä kuin öljymarjat.
Hiukan kiivas keskustelu oli sukeutumassa atelierissä. Hermotautiapoteva nainen, joka vuokrasi huoneiston toisille sillä ehdolla, ettäitse saisi käyttää mallia ilmaiseksi, sanoi:
"Te ette saa käyttää sellaisia sanoja täällä! Minä kiellän teitäsiitä!"
Tämä tarkoitti mallia. Ukko oli käyttänyt voimasanaa.
Hän näytti hyvin kummastuneelta.
"Neiti rakas, suokaa minulle anteeksi. Eivät suinkaan sanat mitääntee. En tarkoittanut mitään pahaa."
"Teidän ei tarvitse ollenkaan puhua tässä asiassa. Teidän tulee vainistua mallina ja muuta mitään."
"Anteeksi, neiti. Mutta se oli tuo herra tuolla, joka kysyi minultamitä minä arvelen."